Gallup Forum

Kirjaudu sisään

Kuinka usein työssä ollessasi…

Tunnet itsesi hyvin kiireiseksi? Koet innostumisen tunteita? Sinulla on hauskaa? Saat positiivista palautetta tekemästäsi työstä? Koet epäonnistuneesi? Tiedät, mitä sinulta odotetaan? Koet hallitsevasti työmäärääsi?

RISC Monitor 2012 –tutkimuksen toisessa osassa kartoitettiin suomalaisten tuntemuksia työelämästä viisiasteisilla mielipideväittämillä.

Nuoria miehiä lukuun ottamatta ikä ja sukupuoli ei vaikuta merkittävästi (yli 10% poikkeama koko otoksen keskiarvosta) tuntemuksiin työelämästä.

18-24-vuotiaat nuoret miehet tuntevat neljä kertaa muita useammin olevansa aina kiireisiä työssään (12%) ja kolmasosa kokee, että positiivista palautetta heruu harvoin, jos koskaan. Kolmasosa myös kertoo kokevansa epäonnistumisia hyvin usein.

Noin joka viides (18%)suomalainen kokee tyytymättömyyttä työhönsä, mutta nuorista miehistä tyytymättömiä on jopa 37%. Nuorista miehistä 40% vastasi myös, että työmäärän hallitseminen onnistuu silloin tällöin tai harvoin tai ei koskaan.

Toisaalta taas lähes puolet nuorista miehistä oli osittain tai täysin samaa mieltä ”Työni on niin mielenkiintoista, että käytän osan vapaa-ajastani työntekoon” väittämän kanssa. Tämän ryhmän jäsenet suhtautuivat työelämään muita positiivisemmin, joten voidaan tulkita, että nuorten miesten suhtautuminen työelämään on polarisoituneempaa kuin muilla ryhmillä.

5 Comments

  1. hm….

  2. marlo turunen · 19.03.2013 at 21:45 · Vastaa

    minä.

  3. Juha Timonen · 25.08.2013 at 14:59 · Vastaa

    Nämä ”tutkimukset” ovat aivan typerää diipadaapaa ja huuhaata. En panisi minkäänlaista painoarvoa nyt muutamia kyselysarjoja nähneenä ja joihinkin osallistuneena. Aivan skeidaa!

  4. Olemme työteliästä kansaa, huomaan. Omasta puolestani en mä työtä vieroksu, mutta kun se työ vieruksuu minua,
    Minulla on monta ajatusta, joita haluaisin toteuttaa, kun en voi olla alkuperäisessä koulutuksen ammatissa, työkyvyttömyyden takia
    enkä enää saa mistään, muisti pätkii pahasti, mutta kun tämä on ajoittaista, mutta koskaan ei tiedä , milloin tulee epilepsia kohtaus
    vaikka, lääkitys on parempi, tulee sanasokeutta ja ohjaustehtävissä, sanan unohtelut, laulujen unohtaset vei työn. Toisen menetys
    toi uuden alun toiselle. Viriketyössä ohjasin vanhusten kerhoa ja monen muun paikan myös. Mukana oli taide ja musiikki, runot, karaoke, jumpat ja rentoutumishetket. Askartelu ja käsityö. Nyt sovellan lahjojani, mutta kun ei tule tarpeeksi. Teen erilaista taidetta, monenlaista. Sekin on raskasta työtä, kuka minut näkee tietää, kuinka paljon suuret maalaukset ovat vaatineet astman ja pienen kokoni takia. Olen saanut kuulla , nuori tyttö, taksimatkat, ei kulje auto. ei tiedä miten muisti pätkii, niveliä särkee, pitää käyttää olkatukea, puhe ei onnistu enää hyvin, kun meni vasta leuka murskaksi ja katkesi poskiluu viime kesänä kohtauksessa. Olin töissä pitkään, kohtaukset tuli öisin tai nukkuessa. Viriketyö oli miellyttävää. Tätä Taide työtä vasta rakastankin, kannanhan sen kotiin asti.

  5. Elämä on liian lyhyt uhrattavaksi työlle. Terveys on tärkeämpää, kuin yksikään työ! Ainakin minulla on niin paljon muuta tekemistä nyt, kun olen työtön, ettei työlle edes aikaa enää olisikaan. Rakastan myös nukkumista ja on ihanaa, kun ei tarvitse joka päivää suunnitella työnantajan ehdoilla :)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *